Kaupissa kuntokolmosta hölkyttelevä huomaa järvenrannassa kallioilla betonitolppia, joiden korkeus on metrin molemmin puolin. Niitä on kahden ryhmissä kahdessa paikassa. Ne ovat betonisia, kuusi- ja kahdeksankulmaisia. Betoni on valettu rautatangon ympärille. Kaupinojanlahden toiselta puolelta, saunan kohdalta ja kauempaa, löytyy vielä neljä tolppaa lisää. Ne voisivat olla suuremman, jo puretun rakennuksen jäljelle jääneitä osia, perustuksia tai jonkinlaisen maston osia.
Kaupinojan vedenpuhdistamo ja Kaupin vesitorni valmistuivat vuonna 1928. Puhdistamoa laajennettiin vuonna 1934. 1950-luvulla sitä laajennettiin lisää ja vanhan vesitornin viereen rakennettiin uusi. Sotien jälkeen kaupunki ja teollisuus kasvoivat. Vesien saastumista pidettiin elintason kohoamisen ehtona. Kaupungin vesihuoltokäytäntönä oli, että käyttövesi otetaan Näsijärvestä ja jätteet lasketaan Pyhäjärveen, alavirtaan. Näsijärven rannalla oli kuitenkin teollisuutta, jonka toiminnasta seurasi järveen happikatoa, rantojen sotkeentumista sekä väri- ja makuhaittoja.
Näsijärven vedenlaatu heikkeni jatkuvasti, ja 1970-luvun alussa Tampereelle alettiinkin johtaa vettä Roineesta. Kaupinojan puhdistamon käyttö väheni, kun Ruskossa käynnistettiin uusi puhdistamo vuonna 1971, ja 1980-luvun loppupuolelta asti se oli varapuhdistamona. Teollisuus on kadonnut kauan aikaa sitten ja Näsijärven vesi on puhdistettavissa. Kaupinojan vedenpuhdistamoa peruskorjataan ja laajennetaan. Työ on valmis ensi vuoden alussa.
Tammerkoski-lehden 1/1953 mukaan Kaupinojan vedenpuhdistamolle rakennettiin 1920-luvulla 360 metriä pitkä imuputki Näsijärveen. 1950-luvun laajennuksen yhteydessä rakennettiin 700 metriä pitkä imuputki.
Betonitolpat on voitu rakentaa imuputkien päiden löytämistä varten. Ne ovat pareittain ja niistä saadaan eräänlaiset tähtäyslinjat järvelle. Linjojen suunnat voi määrittää kompassilla ja tolppien koordinaatit älypuhelimeen ladattavalla sovelluksella. Nämä tiedot kun piirtelee kartalle, saa neljä linjaa, joiden leikkauspisteet ovat aika lähellä 360 ja 700 metrin etäisyyksiä.
Mitä varten putkenpäät pitää pystyä löytämään? Huoltoa ja korjausta varten. Tolpat olivat varma visuaalinen menetelmä aikana, jolloin ei ollut gps:ää tai muutakaan helppoa teknologiaa. Molempien tolppaparien luokse tarvittiin henkilöt tarkkailemaan. He ohjasivat järvellä kelluvaa lauttaa, ”tähtäsivät” sitä tolppien avulla ja antoivat ohjeita käsimerkeillä tai radiopuhelimella. Kun lautta oli molempien tähtääjien linjalla, se ankkuroitiin ja sukeltaja laskeutui huoltotöihin.
