Facebookin Tampere vanhoissa kuvissa -ryhmässä julkaistaan vanhoja Tampere-aiheisia valokuvia ja keskustellaan niistä. Ryhmä on kasvanut yli 20000 jäsenen yhteisöksi, jossa julkaistaan päivittäin useita kuvia. Ryhmä tuottaa tietoa eräänlaisella keskustelevalla muistelemisella, jossa asioista tulee totta, kun niistä vallitsee yksimielisyys. Toki kaikki voi seuraavassa keskustelussa alkaa taas uudestaan alusta. Useat julkaisut saavat kymmeniä kommentteja. Usein syntyy keskustelua jonkun kysymyksen ratkaisemiseksi: milloin kuva on otettu, kuka tässä asui, koska se ja se vieraili Tampereella, ja niin edelleen.
Tieteessä vallitsevat käsitykset ja teoriat ovat aina niitä, joita ei ole vielä kumottu. Ne on tarkoitettu väliaikaisiksi, vaikka jotkut niistä jäävätkin vallitsemaan jopa useiksi vuosikymmeniksi. Maallikoiden tieto voi olla uskoa siihen, että asiantuntijat ja tutkijat tietävät, mutta se voi olla myös tieteen yleistajuistamisien omaksumista. Arkielämän tieto on kollektiivinen yhteisymmärrys jostakin. Ihmisillä ei ole kaikesta omakohtaista kokemukseen perustuvaa tietoa, vaan käsityksiä, jotka saavat vahvistusta muilta ihmisiltä.
Kuvaan liittyvissä keskusteluissa, joita Tampere vanhoissa kuvissa -ryhmässä on, on paljon omia muistoja ja tietoa. Omien muistojen kertomisella keskustelijat ikään kuin saavat valtuutuksen keskusteluun, jossa heidän antamansa tiedot muodostavat keskustelukohtaisen yhteisen historiakuvan aikaisemmin merkityksiä vailla olleesta hajanaisesta menneisyydestä. Sama toistuu joka päivä, kun kuvat herättävät esiin omakohtaisia muistoja, joiden kertomiskynnys on virtuaalisissa yhteisöissä matala.
Muistitieto koskee arkea, jota ihmiset elävät suurimman osan elämästään. Se kertoo suurien ja pienien muutoksien toteuttajista ja kokijoista. Historiakuvia rakennetaan jatkuvasti. Halutaan uskoa johonkin. Muistetaan jotain hieman väärin, viehätytään siihen ja aletaan toistella, kunnes se muuttuu ainakin omaksi totuudeksi. Keskustelussa joku muistaa saman asian samalla tavalla. Kuva kenties muokkaantuu synteesinä auktoriteettien teorioista, niiden eri tavoin värittyneistä uutisoinneista ja väärinymmärryksistä, toisten auktoriteettien reaktioista ja yleisön mielipiteistä, jotka varsinkin internetissä saavat voimakkaitakin ilmenemismuotoja. Historiakuva siis rakentuu.
Ryhmässä julkaistiin kuva Koivistonkylän uudesta Eka-marketista vuodelta 1976. Kuvausvuosi voi olla myös 1977. Kuva synnytti paljon keskustelua ja muistelua (henkilöiden nimet on poistettu):
Henkilö 1: aatten pualesta käytin isoo eemeliä
Henkilö 2: 6.4.1977 avattiin… 😉
Henkilö 3: Ravintolassa grilliannos: ranskalaiset ja makkaraa, oli hyvää! 🙂
Henkilö 4: Aiempi julkaisu runsaine kommentteineen tässä: https://www.facebook.com/photo.php?fbid=1636569306612827&set=gm.769356069858305&type=3&theater&ifg=1
Henkilö 5: Historialliset ”mansikkakarnevaalit” eli mansikan myyntiaikaan jonot bussipysäkille asti.
Henkilö 6: Eli hilloviikot 😀
Henkilö 7: Hassua, että itseltä on unohtunut tuo 70-luvun Ekan värimaailma.
Henkilö 8: Ja Toka market naapurissa 🙃
Henkilö 9: Koivistonkylän EKA Market avatiin 1977
Henkilö 10: Oli mainittu jo aiemmin. Sinä olit vielä kypsymässä, kun minä tuolla ensimmäisen kerran kävin 😊
Henkilö 9: No en kyllä ollut
Henkilö 10: Etkö ole vm. -77
Henkilö 9: et oo Tomppa voinut käydä ennen kun sitä on rakennettu
Henkilö 10: Keväällä -77 avattiin
Henkilö 11: Tuolla alakerran ravintolassa oli annos nimeltä Mörri Möykky. Äitini vei minut pikkupoikana sinne usein syömään 😊
Henkilö 12: missäs toka-market ??
Henkilö 13: Alko
Henkilö 12: niin, sori en lukenu ketjua aivan alusta, mutta jo nassikkana tiesi, mikä on toka-market
Henkilö 14: rapula päivinä tuolla kyl silmä sairastaisi.
Henkilö 12: muistampa pentuna kun jussin alla oli marketista loppunu keskioluet…ärräpäät lenteli, mihis ny ?
Henkilö 15: Tais olla Tampereen ensimmäisiä itsepalvelualkoja.
Henkilö 16: Ilmeisesti suomen ensimmäinen tai ensimmäisiä
Henkilö 5: Tavaratalokin oli Suomen ensimmäinen automarket.
Henkilö 16: Maksi market Leppävaara oli ensimmäinen aika paljon ennen Eka markettia
Henkilö 5: Automarket oli Ekamarket ensimmäinen.
Henkilö 16: Olin väärässä, ensimmäinen vuonna 1970 raketti Anttila Hämeenlinnassa ja toinen MaxiLeppävaara 1971 ja eka avattiin noin 6 v myöhemmin https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Maxi
Maxi – Wikipedia
Maxi oli Osuusliike Elannon omistama hypermarketketju, joka toimi vuosina…
fi.wikipedia.org
Henkilö 15: https://yle.fi/uutiset/3-5491757
Koivistonkylän EKA oli Suomen ensimmäinen automarket
Koivistonkylään valmistui vuonna 1976…
yle.fi
Henkilö 15: Ota ny näistä selvää
Henkilö 16: Juu näin on. Mutta tieto on väärä koska ensimmäiset avattiin 70 ja 71. Anttilasta en tiedä mutta Maxi Leppävaara oli samaa kokoluokkaa ekan kanssa. Ja sinne ei kyllä päässyt muuta kuin autolla..
Henkilö 16: Voi vinde. Mummo asui koikkarissa tuossa lähellä ja lapsena tuli käytyä.
Henkilö 17: Melko retrot värit 😀
Henkilö 18: Käytyä tuli.
Henkilö 19: Tuolla tuli käytyä usein, tutut portaat!
Henkilö 20: Vähän ennen kyyneleitä….ja avajaisia olin tuolla aivan viimetingassa viimeistelemässä. Arkkiatri oli yhden pilarin piirtäessään unohtanut että jos pilari on tuossa, niin eipä aukee vessanovi. Olin siellä töissä nuorena miehenä yötä myöden ennen avajaisia.
Henkilö 21: Arkkiatri?
Henkilö 20: Henkilö 21: Arkkiatri on suomennettuna arkkiehti…vai oliko se tehti…?
Henkilö 21: Henkilö 20: ai tässä oli tälläinen
”kiva sanaleikki”. Jatkakaa.
Henkilö 22: Kävelin uutta Eka-marketia ihmettelemään Kalevasta ja -78 siitä tuli lähikauppamme muutettuamme Rautaharkkoon. Liukuportaiden vierestä mentiin Ekan kahvioon.
Henkilö 23: Eka-marketissa oli myös TokaMarket (Alko) 😂 Itse olin viel pikkutyttö mut muistan kuulleeni tuon ”Käydään Ekassa ja Tokassa” 🙂
Henkilö 24: olin vuosia tuolla töissä, sekä ala- että vielä pitempään yläkerrassa. Talo oli täynnä suuria persoonia isolla P:llä. 🙂
Henkilö 1: hianoo
Henkilö 25: Meidän lähikauppa 1987-2010.
Henkilö 26: 90-luvulla oli divari tossa liukuportaiden oikealla puolella…monet aku ankan taskukirjat tuli käytyä ostamassa sieltä.
Melkein joka viikko tapahtu et käveltiin tai pyörillä mentiin eka (tai myöhemmin euromarkettiin).
Henkilö 27: Toka oli eka ”itsepalvelualko” legendan mukaan samoilla ostoskärryillä pääsi ekasta tokaan ja pohjattomaksi leikatulla maitotölkillä, jotkut onnistuivat nyysimään ilmaiset koskikset. Tiedä häntä?
Henkilö 28: Eka-marketissa näin ensimmäistä kertaa ns.automaattiovet, itsekseen aukeavat ovet ihmetyttivät pikkupoikaa, asuttiin silloin Koivistonkylässä kun Eka aukesi
Henkilö 29: Kyllä tuolla tuli pyörittyä ja ne jäätelö pehmikset samoin nuo rullaportaat 🤣
Henkilö 30: Isäni oli töissä tuolla kalustepuolella <3
Henkilö 31: Kopeka market 😁
Henkilö 32: Tuala tuli käytyä åiten kans päivittäin kaupassa olin aina apuna ku piti tuara litratolkulla maitoo meitä oli nii monta 💗 💗
Henkilö 33: Tuollahan oli myös se ostoskärryjen palautuspiste, josta sai pienen postimerkin tyyppisen liimalapun kärryjen palauttamisesta. Liimalapuille oli oma keräilykorttinsa, josta sai hieman rahaa kun sen palautti täytenä asiakaspalvelupisteeseen. Veljen kanssa kierreltiin parkkialueella ja kysyttiin ihmisiltä, josko saataisiin palauttaa kärryt ja tienata sillä tavoin hieman taskurahaa 😊
Henkilö 29: Olihan koivistontiellä tuotannon kauppa ,kuismankauppa ja sulkavuorenkadulla koipionkauppa,mutta mikä oli se lähellä EKA-markettia omakotitalossa harkontien kauppa 😁
Henkilö 34: Eiks kuisman kauppa ollu koivukujalla. Pojat on ilpo ja ilkka.
Henkilö 35: Se Koivukujan kauppa oli Valion kauppa ja oisko Ilpon ja Ilkan äiti ollut myymälähoitaja… Asioitiin usein ja oli mukava käydä pennin nalleja ostamassa… Kuinka muuten kauppa oli sulle tuttu? Minä asuin ensimmäiset vuoteni Koivukuja 6 A 9…. 😁 😁
Henkilö 35: Ps. Meidän naapuri oli Mäkisen Uten perhe ja siitä tuli se ”ikuinen palo” TT hommiin eikä sammu ennenkun silmä sammuu… 😁
Henkilö 34: Ilpo seurusteli aika kauan siskoni kanssa.
Henkilö 29: Taidettiin vaan sanoo harkontien kaupaks 😎
Henkilö 36: Tosta menny montaakaan vuotta, kun olis siä pehmiksiä myymässä aulassa.
Henkilö 37: Mun äidee oli eka työntekiä ekassa 🙂
Henkilö 37: Itse olin v86 töissä ekassa 🙂
Henkilö 38: Hyvin muistan. Keräilin kärryjä 80-ja 90 luvulla ja sain karkki/tupakkarahaa
Henkilö 39: Tuttu kauppa 😀 Tuli käytyä paljonkin aikanaan 😀
Henkilö 40: Voi! Oli se vaan nii upea kauppa! Veisunkadulla asuttiin ja siellä käytiin.
Henkilö 41: Muistoissa kuin eilisen ,kiitos Tarmo taas !
Henkilö 42: Marketin ensimmäinen johtaja oli Seppo Halme, euroviisulaulaja Laila Halmeen aviomies. Ja vahtimestarina oli legendaarinen Kähösen Late. Muut oli ”tavallisia”.
Henkilö 37: Jep jep niin oli 🙂
Henkilö 2: Kähösen Lauri, nyrkkeilyn Suomen mestari 81kg sarjassa 1966 🙂
Henkilö 2: Kikka Laitinen, tunnettu muusikko, laulaja-lauluntekijä, sanoittaja ja säveltäjä sekä yleisradion hallituksen jäsen 2012-2017, oli myös Ekamarketin alkuaikojen työntekijöitä 🙂
Henkilö 43: Latella taisi olla ensimmäinen Suomen mestaruus jo vuodelta 1956.
Henkilö 44: Laila Halme luki miellyttävällä äänellä mainoksia ja tarjouksia ja poika Jussi Halme(myöhemmin ”the music man”) oli koulupoikana myös töissä Ekassa.
Henkilö 45: Wow mitä muistoja! 😊 Tuolla tuli pikkupoikana vietettyä paljon aikaa Vaarin työhuoneessa 😊
Henkilö 46: Armi Aavikko oli vissiin missivuotenaan siellä esiintymässä.. hän kirjoitti ystäväkirjaani… ❤ 😊
Henkilö 47: Mää näin Eka Marketissa Merja Tammen. Sain nimmarin 🙂
Henkilö 47: Armi Aavikon näin Hatanpään valtatien autoliikkeessä. Siltäkin sain nimmarin
Henkilö 48: Kirkakin esiintyi Ekassa joskus 80-luvulla…
Henkilö 49: Matti Esko myös.. 😍
Henkilö 50: Matti ja Teppokin oli siellä. Se oli oletettavasti ensimmäinen näkemäni keikka. Vuosi saattoi olla 1980 tai jotain.
Henkilö 51: Henkilö 50 samat sanat siellä lähti keikkapoikuus Matin ja Tepon tahtiin
Henkilö 52: Eka Market valmistui 1977 olin siellä töissä aikanaan
Henkilö 42: Isäsi siellä oli koko ajan töissä…alusta loppuun, valvojana.
Henkilö 52: niinpä oli sillä minäkin sinne töihin pääsin
Henkilö 2: Olikos veljesi myös töissä siellä vai muistanko ihan väärin?
Henkilö 52: Oli joo mun jälkeeni kun lähdin armeijaan 77 syksyllä
Henkilö 42: Eka marketissa ei rakennushommia paljon ollut enää syksyllä-77.
Henkilö 52: Joo mutta mun pikku veljeni oli siellä lihaosastolla mun jälkeeni
Henkilö 42: Sitä minäkin, hoidin viimeisenä pihahommt kesällä -77 ja rakennushommat loppui siihen.
Henkilö 53: Tämä oli niin suurta pienen maslaistytön silmissä -70 luvulla, kun käytiin kyläilemässä vaarin veljillä Koivistonkylässä 😊
Henkilö 54: Mää hiihrin pentuna monta kertaa Hervannasta Eka Marketille ihmetteleen isoa tavarataloa ❤ Larut meni mettän poikki 💪
Henkilö 55: Vielä muutamia venttiilejä tämän värisinä. Kaikki asiakkaiden puolella sudittiin harmaaksi päältä.
Henkilö 56: Yläkerran parturissa monta kertaa ja joskus kärryjä keräämässä
Henkilö 55: Aina oltiin kans keräämässä kärryjä. 25 kärryä oli 5 markkaa. Pahansisuiset mummot yritti rökittää meidät, mutta periks ei annettu 😂
Henkilö 55: Mummojen taktiikka oli että keräsivät pareina. Toinen käveli asiakkaiden perässä autolle odottamaan kun asiakas tyhjensi kärryn autoon. Toinen mummo vartioi ja istui jo kerätyn kärryjonon päällä lähellä pääovia. Varmaan juuri tämän tyyppisen toiminnan vuoksi kärrynpalautusautomaateista luovuttiin.
Henkilö 57: Kovin on tuttu. Tuola tuli käytyä myyntiedustajana ja asiakkaana ostoksilla. Koulun päättäjäispäivänä kävimme lasten kanssa syömässä Eka-pannut.
Henkilö 58: Mää olin Pirkanmaan ammattikoulussa vuanna 1980. Sillo liikuntatunnilla oli melkeen aina joku kävelylenkki ja me mentiin muutaman luakkakaverin kanssa aina Ekan ravintolaan pullakahveelle. Reipasta touhua oli se.
Henkilö 59: Jepjep. Hain tuolta neivostoliittolaisia teekuppeja lahjaksi nykyiselle vaimolle. Käytettiin viimeksi tänään 😃
Henkilö 60: Minä taas kävin KOPeekassa kysymässä kaverin kanssa lainaa , olis ostettu nurmikontekokone pinnantekoon, mutta kioskinhoitaja pyöritti silmiä ja katseli kelloa ja totesi, että pitää mennä kahville. Sanottiin, että mene kahville. Parempi niinkin, ei molempien aika hukkaan. Hyvästi. Olisin voinut siirtää rahaAsiani. Onnettomuudekseni.
Henkilö 61: Muistan hyvin…
Henkilö 62: Eka ja toka market 🤣
Henkilö 63: Tuli Henkilö 62 sama mieleen. 😂
Henkilö 62: Sehän se oli ihan yleisesti
Henkilö 64: Kovin on tutunnäköistä…
Henkilö 65: Hiano!
Henkilö 66: Oi niitä aikoja
Henkilö 67: Minäkin poljin pyörällä äidin kanssa Sääksjärveltä katsomaan tuota uutta ihmeellistä isoa tavarataloa.
Henkilö 68: -77 muutimme Pirkkalan Loukonlahteen. Eka marketiin tein kerran viikossa ostosreissun . Sieltä sai kaiken tarvittavan ja oli lähin marketti siihen aikaan.
Henkilö 42: Vihannesosastolle tuli ensimmäisenä itsepalveluvaaka.
Henkilö 69: Muistan
Henkilö 57: Kenkäosaston hoitaja oli Irja Sallisalmi.
Henkilö 70: Maanrakennusliike, nimee en muista, teki konkan, pohja urakassa, ja isännälle tais viälä käyrä köpelösti. On se kumma kun toista kerrosta ei saara kannattavaksi, vaikka noin komiat liukuportaat oli, monenlaista kaupankäyntiä siä yritettiin mutta ilmeis…Näytä lisää
Henkilö 42: Teki konkan, mutta ei tämän työmaan aikana, eli tämä homma hoidettiin kunnialla loppuun saakka. Myöhemmin tuli konkka ja päällikön kuolema. Maanrakennusliike Tenkanen oy.
Henkilö 71: Niin paljon, muistoja! Tämä oli meidän vakkarikauppa sen loppuun asti. Kesät käytiin fillarilla ostoksilla siellä. Talvella kävellen. Asuttiin Hatanpään Hovissa. ❤ Edelleen käyn Koikkarissa Rismassa! 😊
Henkilö 42: Minä kutsun sitä sivistyneesti Pirsmaksi.
Henkilö 49: Äitini asui sulkavuoressa ja kävimme aina perjantaisin Eka- marketissa..viikonloppu ostoksilla . Se oli miellyttävä ostos paikka. Usen söimme myös pihvit siellä ostosten lomassa..Siinä oli jotain nostalgista.. 😍 😍 💕
Henkilö 72: Jep 😀
Henkilö 73: Tuolla ravintolassa ollen ollut useempana syksynä pokkaamassa TUL:n piirinsarjan jalkapallo mitalleja 80-luvulla. Liikuntatilojakin on tullut kiitettävästi käytettyä.
Henkilö 74: Ja myyty makkaraa…
Henkilö 73: Jep, sitäkin on tullut tehtyä tuon kiinteistön edessä. Rahoitettiin kuuluisaa Saksan matkaa vuodelta -86 🙂
Henkilö 55: Lapsuudessa käytiin paljon ostoksilla ja aina ravintolassa samalla syömässä tai kahvilla.
Myöhemmin kärryjä keräämässä, kuten edellä mainittu ja myöhemmin Alkossa töissä ja samaisessa ravintolassa päivittäisellä lounaalla.
Henkilö 75: Yläkerran Sotkasta ostettiin meidän ensimmäiset yhteiset huonekalut. Siitä on jo kymmeniä vuosia, mutta vielä reilut kolme vuotta sitten osa niistä oli käytössä 😄!
Henkilö 76: Ravintolan munakas, ja sitruunasooda…sit reippailleen yläkerran urheilu mestaan…
Henkilö 51: [Henkilön nimi] kanssa TETissä täällä olisko ollut n. – 84
Henkilö 77: Talossa oli Alkon ensmmäinen itsepalvalu myymälä, joka loppui liiallisen varastamisen vuoksi. Alkon tuotteet piilotettiin päivittäis ruokatavara pakkauksiin ja vietiin halvalla ulos liikkeestä.
Henkilö 42: ???
Henkilö 78: Urbaani legenda kertoo miehestä joka oli leikannut maitotölkistä pohjan pois ja vei alkosta kosanteria tyhjän tölkin sisuksissa pisemmän aikaakin. –
Henkilö 55: Joo. Tästä Maitotölkkitaktiikasta oon kuullut myös.
Henkilö 42: Toka oli ensimmäisiä, jossa kassakoneet olivat suoraan yhteydessä varastokirjanpitoon. Reaaliajassa näki paljonko mitäkin laatua on jäljellä. Ainakaan mitään merkittävää hävikkiä ei myymäläesimiehen mukaan tapahtunut, vaikka tietysti jo rakennusvaiheen aikana arveltiin, meidän kuluttajien taholta, erilaisia keinoja , miten sieltä viinaa saisi ulos maksamatta.
Henkilö 79: Nyyh! Se marketti oli ihan omaa luokkaansa silloin!
Henkilö 80: Olin tuolla viikon työelämään tutustumassa eli tetissä ysiluokalla, hinnottelin varastossa koko viikon 😂
Henkilö 81: Hahaa..tetissä kanssa joskus -85?
Henkilö 82: Muistan!!
Lähiöiden suurissa kaupoissa ja automarketeissa monet ihmiset mahdollisesti ensimmäistä kertaa käyttivät rullaportaita, söivät lounasta ravintolassa, asioivat divarissa ja näkivät avajaisissa julkkiksia. Yllä olevassa keskustelussa ihmisten ajatukset Eka-marketista ovat enimmäkseen positiivisia. Muistot liittyvät usein ensimmäiseen kauppakäyntiin ja ihmettelyyn.
Mitä merkittävää edellä olleen kaltaisista keskusteluista voi saada? Tiedonmuruja ja kurkistusluukkuja, sukupolvikokemuksia ja suurten muutoksien todistuksia. Keskustelut ovat parhaimmillaan rentoutuneiden ihmisten keskinäistä jutustelua, samaa jota lapsena kuunteli kun vanhempien vanha ystävä tuli kylään, muisteli jotain elämänvaihetta tai tapausta niin, että vanhemmat lähtivät mukaan, höystivät tai korjasivat jotain, keksivät uusia juonteita, kysyivät tarkennuksia. Kaukaista menneisyyttä uudelleenelettiin silmieni edessä.
Muistan itse juuri ja juuri 1980-luvun alun Lielahdessa, jonne oltiin vasta perustamassa nykyistä Harjuntaustan kauppa-aluetta. Kauppamatkat tehtiin Tampereen keskustaan linja-autolla 16. Tesomallakin olisi voinut käydä, mutta olisi tarvinnut vaihtaa linja-autoa Pispalassa. Se taas olisi tarkoittanut, että Lielahdesta Pispalan kautta kulkevaa linja-autoa varten olisi tarvinnut kävellä kauemmaksi pysäkille ja olisi tarvinnut odottaa autoa Pispalassa Tesomalle. Kävimme Anttilassa, Sokoksella, Vikkulassa, ja mitä niitä nyt oli, useita elinvoimaisia kauppoja kaupungin keskustassa.
Lielahdessa oli vanhoja kauppoja kuten E-piste, Tuotanto ja Voima. Lielahden Eka-marketin avajaiset olivat 1980-luvun alussa. Menimme sinne äitini kanssa. Kauppa oli aivan täynnä. Äiti aikoi ostaa muistaakseni käpykakun. Ihmisiä oli niin paljon, etten pystynyt liikkumaan. Jäin puristuksiin kauppakärryjen tai kärryn ja ihmisen väliin. Äiti sai tarpeekseen. Hän nosti minut pois, jätti tavarat kauppaan ja me kävelimme ulos.
Eka-marketin ja viereen avatun T-market Jukan jälkeen perheemme elämä muuttui hieman ajankäytöllisesti ja ainakin aterioiden monipuolisuudessa. Vaatteita ja muuta kestokulutustavaraa varten täytyi lähteä keskustaan, mutta oikeastaan kaiken päivittäistavaran sai kävelymatkan päästä. Siihen aikaan Lielahden kauppa-ja pienteollisuusalueella oli jo lisäksi Tapolan lihatuotetehtaan myymälä, Löytötavaratalo tai joku halpa tarvikekauppa, ja rautakauppa. Kun Citymarket tuli 1980-luvun lopulla, oli Lielahdessa oikeastaan kaikki. Siitä kasvoi Länsi-Tampereen ja yksi Suomen suurimmista kauppakeskittymistä. Karhun jääkiekkomailatehdas muuttui marketiksi, tuli urheilu- ja autokauppoja sekä isoja puutavara- ja puutarhatarvikekauppoja.
Kaupassa käydessä pystyi kilpailuttamaan. Jonkun elintarvikkeen hinta vaihteli Kukkurassa, Jukassa, Eurosparissa ja Citymarketissa. Ei se mitään pennien perässä juoksemista ollut, vaan kun saman pyörämatkan varrella oli monta kauppaa, oli helppoa ja järkevää ostaa halvinta.
1990-luvulla alkoi uusi vaihe, kun kauppakiinteistöjä muunnettiin uutta käyttöä varten. Autokaupasta tuli kirpputori, urheilukaupasta tuli karkkikauppa ja alle kymmenen vuoden ikäinen sohvakaupan rakennus purettiin. Oikeastaan siinä vaiheessa ei ollut kaupungin keskustassa enää vetovoimaa. Vikkulasta ei kannattanut ostaa karkkia, koska kodin vieressä oli karkinmyyntiin erikoistunut kauppa. Sokoksen lihatiskiltä ei saanut mitään mitä ei olisi saanut Lielahden kauppa-alueen neljältä lihatiskiltä. Toki keskustassa oli vielä käyntikohteita, kuten erikoiskaupat ja Kauppahalli. Toisaalta lähiöiden autorautakaupat jyräsivät valikoimalla ja laadulla. Keskustan asukas lähti laitakaupungin K-rautaan tai Starckjohanniin ostamaan akkuporakoneen Torx-kärkisarjaa.
Pienimuotoista elämän helpottumista ja pientä ylellisyyttä tarjosivat lähiöiden marketit, jotka viimeistään tekivät kaupunginosista asukkailleen maailman parhaita paikkoja elää, ja olivat edesauttamassa uudenlaisen paikallisidentiteetin ja ylpeyden kehittymistä.