Kuukausi: heinäkuu 2018

Lavean määritelmän mukaan Tammelaksi voidaan käsittää pohjoisessa Kekkosentien, idässä Kalevan puistotien, etelässä Kalevantien ja idässä rautatien rajaama alue, jolloin Tammelaan kuuluisivat kaupunginosat XIV-XVII. Tiukemman määritelmän mukaan Tammelan rajat kulkisivat pohjoisessa Osmonpuistoa ja etelässä Itsenäisyydenkatua pitkin, eli siihen kuuluisivat kaupunginosat XV-XVI.

Tammela-nimi juontaa Hatanpään kartanon Tammelan torpasta. Tampereen kaupunki osti alueen vuonna 1876. Kaupunginvaltuusto päätti vuonna 1880, että alue varataan työväenasunnoille, ja asemakaava tätä varten laadittiin vuonna 1887 ja täydennettiin vuonna 1897. Tammela kaavoitettiin perinteistä ruutuasemakaavaa noudattaen ja sinne asettui paljon entisen Kyttälän asukkaita. Vuonna 1890 tontit huutokaupattiin vuokralle niin, että 10 vuoden vuokra-ajan jälkeen sitä jatkettiin 10 vuodella tai vuokraaja saattoi ostaa tontin. Kaikki tontit menivät yksityishenkilöille ja laajamittainen rakentaminen alkoi. Kaupunki osti myöhemmin joitain alueita. Tammelan rakennuksia tuhoutui paljon sisällissodassa ja talvisodassa, mutta niiden tilalle rakennettiin uusia puutaloja.

Asutuksen lisäksi Tammelassa on muun muassa koulu, puistoja ja tori. Siellä on ollut metalli- ja varsinkin kenkäteollisuutta. Kenkätehtaat ovat nykyään asuin- ja toimistokäytössä.

Elementti-Tammelan synty noudatti samaa kehitystä kuin Amurinkin: rakennusyhtiöt, asuntoyhtiöt ja pankit ostivat vierekkäisiä tontteja taloineen, jonka jälkeen vanhat talot purettiin ja 2-6 vanhan tontin muodostamalle alueelle rakennettiin kerrostalo tai kerrostaloryhmä. Erona kuitenkin oli, että Tammelassa oli jonkun verran myös vanhoja kivitaloja ja että rakentaminen tapahtui nopeammin ja asumistiheydestä tuli korkeampi kuin Amurissa. Rakennusoikeutta lisättiin vuoden 1966 asemakaavassa. Tammelan ensimmäiset elementtikerrostalot valmistuivat vuonna 1967. Voimakkaimmillaan rakentaminen oli 1970-luvun alussa. Liikennekatujen määrä väheni.

Tammela ei ole lähiö, mutta kylläkin alue- ja lähiörakentamisen ajan tuote. Toisin kuin esimerkiksi Lentävänniemen ja Tesoman kaltaiset metsälähiöt, betoni-Tammela rakennettiin kantakaupunkiin ja sen tieltä purettiin pois vanhoja rakennuksia.

[Best_Wordpress_Gallery id=”12″ gal_title=”Tammela”]

Lähteet

Koivisto, Ilona; Tuulasvaara-Kaleva, Tiina, Liitoksista lähiöihin. http://www.historia.tampere.fi/kaupunki/index4.htm

Wacklin, Matti, Tammela: Tarinoita torin kulmilta. Tampereen Tammelalaiset –yhdistys & Tampereen kaupunki, Tampere 2008.

Kaukajärven lähiö muodostuu kolmesta entisestä tilasta, Haiharasta, Kaukajärvestä ja Vilusesta. Kapteeni Anshelm Grahn osti Keskisen tilan vuonna 1872 ja nimesi sen Haiharaksi. Vuonna 1886 hän osti Alasen tilan ja liitti sen Haiharaan. Anshelm Grahnin kuoltua tilan perivät hänen kolme tytärtään. Heistä viimeinen, Naema, kuoli vuonna 1932, ja tila siirtyi velipuoli Bertel Grahnille ja vuonna 1940 hänen tyttärelleen Gunvorille. Sen jälkeen tilan maita myytiin vähitellen.

Kaukajärven tila syntyi, kun pankinjohtaja Bertel Grahn osti vuosina 1902–1903 useita tiloja ja liitti ne yhteen. Useimmat tilat olivat kuuluneet Hatanpään kartanolle. Bertelin kuoltua tila siirtyi vaimolle Dagmarille, joka vuonna 1952 myi suurimman osan sen maista Tampereen kaupungille.

Vilusen tila oli talonpoikaissuvun omistuksessa vuoteen 1869, jolloin sen osti kunnallisneuvos Knut Stjernwall. Hänen kuoltuaan tilalla oli useita omistajia, kunnes se siirtyi 1930-luvulla Kalle Leppämäeltä Tampereen kaupungin omistukseen.

Kaukajärvi oli Tampereen ensimmäinen lähiö. Kasvavalla kaupungilla ei ollut tarpeeksi maata suurten asuntokokonaisuuksien rakentamiseksi. Yksityisyritykset alkoivat ostaa maata.  Tampereen kaupunkikin rakensi alueelle asuntoja, mutta suurin osuus oli kahdella rakennusyhtiöllä. Vuonna 1962 Rakennustoimisto Niilo Ahti Oy ja Keskisen Rakennusliike Oy ostivat osan Haiharan tilasta. Tämän lisäksi ostettiin muita maa-alueita sekä hankittiin valtiolta maata vaihtokaupoilla. Tampereen kaupungin suostumuksella teetettiin asemakaava, jonka esikuvana oli Espoon Tapiola. Rakennussuunnitelma valmistui elokuussa 1964, asemakaava hyväksyttiin marraskuussa ja rakentaminen alkoi joulukuussa.

Ensimmäinen asukas muutti uuteen rakennukseen syyskuussa 1965. Kaukajärven alueen kerrostalot valmistuivat 1970-luvun puoliväliin mennessä. Viereisen Annalan kerrostaloja alettiin rakentaa vuonna 1972, joista viimeiset valmistuivat 1980-luvun alussa.

Kaukajärvi on järven toiselta puolelta Kangasalantieltä katsottuna jylhä ja jopa monumentaalinen kokemus. Pitkät valkoiset nauhatalot harvan puuston takana. Ne eivät nouse puiden yläpuolelle, vaan ovat leveyssuunnassa veden ja taivaan välissä kuin katsomona järvelle päin. Järvenrannan ensimmäisen vaiheen talot ovat harvinaisen mallisia. Alueen väljyys on säilynyt ja rakennuksia on kunnostettu alkuperäisiä värejä ja yksityiskohtia huomioiden. Myöhemmin rakennetut Kaukajärven osat (Juvan- ja Keskisenkatu) ovat olleet näyttävä kokonaisuus monikerroksisine taloriveineen.

[Best_Wordpress_Gallery id=”10″ gal_title=”Kaukajärvi”]

Lähteet

https://kartat.tampere.fi/oskari.

Närhi, Mikko, Hervanta: vuorenpeikkojen maa. Hervannan tiedotusyhdistys: Tampereen kaupunki, 1993.

Riihonen, Eeva, Kaukajärven tarinoita. Tampereen kaupunki: Kaukajärviseura, 1995.